Pikkupuuhaa aina riittää
En ole suinkaan lorvinut, vaikka en ole esittänytkään tanssimonologiani sitten joulukuun Lieksassa. On ollut kaikenlaista pienempää puuhaa, mikä on pitänyt vireänä.
Yksi huippuhetkiä oli esiintyminen kansallisena veteraanipäivänä maakunnan pääjuhlassa. Puvun hommaamisessa oli ongelmansa ja kaikesta sopiminen kesti, mutta kaikki meni nappiin. Sain Pohjois-Karjalan prikaatista lomapuvun ja sovimme kansalaistoimikunnan kanssa kahden tanssin esittämisestä. Tanssin siis herkkään sävelmään Kirje isältä – rintamakirje – moderninoloista tanssia ja marssin ja stepin sekasotkua propagandasävelmään Mannerheimin linjalla.
Propagandasävelmästä neuvoteltiin, että onko se sopiva esittää nykyaikana, mutta senhän sanat ovat aivan ”miedot” verrattuna vaikkapa Äänisen aaltoihin, joka soi vaikka missä koko ajan. Tuossa tanssissa ylläni oli lomapuvun päällä pohkeeseen ulottuva kiiltävähkö takki, Mannerheimhan tunnetusti piti kiiltävästä. Vedin käden lippaan marssiessani lavalle ja lopussa loikkasin lavan ylimmälle tasanteelle tekemään kunniaa. Nimenomaan tuosta tanssista eli sen sisältämästä huumorista sain vanhoilta veteraaneilta paljon kiitosta. Ja kansalaistoimikunnan puheenjohtaja sanoi : ”Lähetä lasku kansalaisSOTAtoimikunnalle ja pyöristä lasku sataseen”, kuudestakympistä oli sovittu eli oli ihan mukava pyöristys
Olen muun ohessa pudottanut painoani aika paljon. Olen huolehtinut liikunnasta, en ole juonut alkoholia ja olen syönyt kohtuullisesti. Uimisesta, vesijuoksusta ja vesibaletista olen nauttinut eniten.
30-vuotistaiteilijajuhlaani, joka on lokakuussa, olen jonkin verran suunnitellut ja tapaamme sen tiimoilta luottoteknikkoni kanssa kesäkuun aikana. Otaksun, että tulee aika hauskat hilut, niin monta eturivin muusikkoa on lupautunut lavalle. Aion tanssia lajeja laidasta laitaan. Musiikit ovat jo selvillä ja juonnan illan itse. Ompelijalle vein materiaaleja ja yhden juhlapuvun ompelen itse isävainaani vanhasta verhosta, siitä tulee 20-30-lukujen tyylinen.
Yle-Teema haastattelee minua kohdakkoin. Tekeillä on sarja suomalaisen psykiatrian historiasta – se tulee ulos marraskuussa – ja siihen haastatellaan myös henkilöitä, jotka ovat prosessoineet omaa sairauttaan ja sinut sen kanssa ja minähän tottavie olen, esimerkiksi tanssimonogin teko oli yhtä prosessointia. Miten paljon sen takia näinkään kaikenlaisia uniakin!
Kesän mittaan tapaan myös kuvataiteilija Harri Turusen, joka arvioi akryylitöitäni, panen lokakuussa Pohjois-Karjalan keskussairaalan sairaalagalleriaan pystyyn myyntinäyttelyn. Yhdeksi viikoksi vien töitäni ja lapsuudenaikusia paljonpuhuvia piirroksiani myös näytteille Joensuun pääkirjaston Muikkusaliin ja järjestän siellä keskustelutilaisuuden mielenterveysongelmista. Sen uskon vetävän väkeä, niin suuri tuntuu vallankin omaisten keskusteluntarve olevan, sen olen esityksissä huomannut.
Nyt on ajankohtaista Helsingin Tanssifestivaali, joka alkaa 6. kesäkuuta. Tanssin rytkytystä monta tuntia päivässä… Kivaa!
Oikein mukavaa kesää kaikille!
t. Anne
Mielisairaus - mitä sitten! 